Armeijasta puhutaan aina hienona kokemuksena, uusina ystävinä ja miehiä yhdistävänä tekijänä. Myös sanonta ”siellä pojista tulee miehiä” mietityttää minua kovasti.
Oma poikaystäväni on tälläkin hetkellä armeijassa, ja hän on pitänyt siitä alusta lähtien. Hänen hyviä ystäviään lähti sinne kolme nyt tammikuussa ja ilman ongelmia he eivät ole siitä selvinneet. Poikaystäväni on ollut siellä nyt n. puoli vuotta ja minua homma kyrsii ja pahasti. Koskaan ei viesteihin sieltä tule vastausta, kun olisi jotain OIKEASTI tärkeää asiaa. Soittaa voi vain iltaisin, ja silloinkin hän on niin väsynyt, että minä puhun ja hän nukkuu. Viikonloppulomat ovat täyttä paskaa: kukaan ei häntä mitään käskytä tekemään, joten hän vain nukkuu, pelaa tietokoneella ja katsoo tv:tä. Sitten hän odottaa, että kun itse olen saanut kaikki hommat tehtyä yksin, että jaksaisin häntä vielä viihdyttää pienellä esityksellä uusissa seksikkäissä alusvaatteissani ja minun vielä tekevän monta muutakin asiaa. En haluaisi olla hänen mielestään se ärsyttävä tyttöystävä, joka ei anna mitään tehdä, paitsi niitä paskaisia kotihommia, joita kaikkien täytyy tehdä.
Poikaystäväni eräs ystävä lopetti armeijan viikon jälkeen, ilmeisesti jonkun masennuksen tms. takia. Hän lähti inttiin todella negatiivisin ajatuksin, ja teki alusta lähtien kaikkensa, että pääsisi sieltä pois. Ja hyvin pääsikin. Hänen menoaan sinne siirrettiin nyt vuodella. Itselleni mieleen tuli, että kyllä vituttais, ku viimeistään silloin muutkin kaverit on sieltä pois päässyt, niin hän aloittaa sen uudelleen. Aika turhaa. Onneksi poikaystäväni kaksi muuta ystävää on selvinnyt siellä tähän asti hyvin, toivottavasti pääsevät kerralla loppuun asti.
Armeijassa minua ärsyttää myös se, kuinka esimerkiksi poikaystäväni on laihtunut. Hän on minua vähän pidempi, mutta silti painaa kohta vähemmän kuin minä. Luut näkyvät jo selvästi. Hän syö miesten annoksia aina, hän ei vain tykkää munkeista ym. leivotuista herkuista. Armeijassa tarjotaan ruokaa neljä kertaa päivässä, joka on kyllä liian vähän siihen nähden, kuinka paljon he päivässä liikkuvat siellä. pari välipalaa tekisi siellä oikeasti niille poikaressuille hyvää. Poikaystäväni tulee AINA nälissään kotiin perjantai-iltaisin, ja silloin tuntuu että mikään ei riitä. Hän vain syö, syö, syö ja syö. Pakkaan hänelle myös kunnon eväät, kun hän lähtee sinne sunnuntai-iltaisin takaisin. Eväät riittävät sunnuntai-illaksi, koska siellä ei aina tarjota edes iltapalaa kun he saapuvat sinne takaisin.
Enkä kyllä tosiaankaan ymmärrä niitä naisia jotka sinne lähtevät. Lähtevätkö he sinne katsomaan ikäisiään miehiä, vai mikä heitä innostaa sinne lähtemään? Olen hyvin kiinnostunut asiastani, koska itse en vaan voi ymmärtää, miten joku voi sinne mielellään haluta.
Olipas avautuminen..
